Arkkitehtuuri lyhyesti
Vuonna 1928 valmistunut Hilding Ekelundin (1893–1984) ja Jarl Eklundin (1876–1962) suunnittelema Helsingin Taidehalli edustaa 1920-luvun klassismia ja on tyylisuunnan keskeisiä rakennuksia Suomessa. Rakennus on suojeltu asemakaavassa ja se on määritelty rakennustaiteellisesti sekä kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi.
Valmistuessaan näyttelykäyttöön suunniteltu rakennus oli varsin uudenaikainen näyttelytila, jossa korostui toiminnallisuus. Näyttelysalit oli suunniteltu erilaisten taidemuotojen esittämiselle: kuvanveistolle ja maalaustaiteelle oli omat tilansa.
Helsingin Taidehallin arkkitehtuuri on kestänyt hyvin aikaa. Sen peruslähtökohdat toimivat edelleen. Näyttelytiloja on pyritty muokkaamaan sopivaksi kulloisenkin aikakauden taiteen esittämiselle. Nykyinen Taidehalli on 1960-luvun ”valkoisen kuution” ideaalia noudattava ajanmukainen ja nykyaikaistettu näyttelytila.
Taidehallin historian mittavin peruskorjaus aloitettiin toukokuussa 2008. Se kesti 14 kuukautta ja valmistui kesällä 2009. Korjauksen tavoitteena oli saattaa näyttelyolosuhteet nykyaikaisia tarpeita ja vaatimuksia vastaaviksi sekä varmistaa rakennuksen säilyminen kunnossa jatkossakin. Saneerauksessa Taidehalliin rakennettiin kokonaan uusi talotekniikka: ilmastointi-, lämmitys-, kosteuden- ja valaistuksensäätöjärjestelmät. Korjaukset ja uudistukset tehtiin rakennuksen arkkitehtuuria ja historiaa kunnioittaen ja kuunnellen.
Arkkitehtuuri kuvina
- Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Vuonna 1928 valmistunut Hilding Ekelundin (1893-1984) ja Jarl Eklundin (1876-962) suunnittelema Helsingin Taidehalli edustaa 1920-luvun klassismia ja on tyylisuunnan keskeisiä rakennuksia Suomessa. Rakennus on suojeltu asemakaavassa ja se on määritelty rakennustaiteellisesti sekä kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi. Kuvassa Hilding Ekelund Taidehallin rakennustyömaalla. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Taidehallin julkisivusta voi erottaa voimakkaan massoittelun ansiosta kaksi erillistä suorakaiteenmuotoista osaa, mikä paljastaa näyttelysalien sijoittelun ja tilarakenteen. Rakennuksen epäsymmetrisyys oli tyypillistä kyseisen aikakauden arkkitehtuurissa. Kuvassa Taidehalli 1930-luvulla. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Aurorankadun puoleinen osa on muuhun rakennukseen verrattuna korkeampi ja syvempi. Tässä osassa sijaitsee tilallisesti vaikuttava kuvanveistosali, jonka betonilattia on koristeltu geometrisin kuvioin. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Rakennuksen matalampi osa asettuu pitkittäin Nervanderinkadun suuntaisesti, ja tällä puolella sijaitsevat puolestaan hieman matalammat maalaussalit. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Rakennuksen koristelu on niukkaa 1920-luvun lopun pelkistetyn klassismin mukaisesti. Harvoja rakennuksen ulkokuorta koristavia elementtejä ovat esimerkiksi julkisivun sisäänkäynnin kaarevaa ulkoseinää korostavat 28 pyöreää medaljonkia. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Valmistuessaan näyttelykäyttöön suunniteltu rakennus oli varsin uudenaikainen näyttelytila, jossa korostui toiminnallisuus. Näyttelysalit oli suunniteltu erilaisten taidemuotojen esittämiselle: kuvanveistolle ja maalaustaiteelle oli omat tilansa. Kuvassa iso maalaussali, jossa on esillä Einari Junttilan, Hannes Silvosen ja Feodor Kasken näyttely vuonna 1935. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Salit sijoiteltiin siten, että näyttelyssä kulkeminen oli selkeää ja johdonmukaista, ja näyttelytilojen valaistus järjestettiin sijoittamalla jokaiseen saliin luonnonvaloa antavat ikkunat. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Näyttelysalit olivat alun perin väritykseltään aikakaudelle tyypillisesti tummat, mutta ihanteiden ja vaatimusten muuttuessa ajan myötä niistä tehtiin vaaleat ja valoisat. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Taidehalliin tullaan sisään soikeanmuotoiseen eteisaulaan, jonka toisesta päästä nouseva pääportaikko vie ylemmän kerroksen näyttelytiloihin. Alakerrassa sijaitsee nykyään entisestä intendentin työhuoneesta ja arkistosta näyttelytilaksi muutettu Studio-näyttelytila. Kuvassa Taidehallin eteisaula 1930-luvulla. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Rakennuksen keskelle, kahden rakennusmassan yhtymäkohtaan, sijoitettu pääportaikko jakaa näyttelytilat kuvanveisto- ja maalaussaleihin. Portaikon katossa on siniseksi maalattuja ja kullanvärisin tähtikuvioin koristeltuja kahdeksankulmaisia kasettikomeroita. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Rakennuksen Ainonkadun puoleisesta sisäänkäynnistä kuljettiin aiemmin Taidehallin klubihuoneistoon, missä sijaitsivat kolmen taiteilijajärjestön – Suomen Taiteilijaseuran, Teollisuustaiteen Liitto Ornamon ja Suomen arkkitehtiliitto SAFAn – toimitilat. Seurojen muutettua toimintansa muualle, tiloissa on toiminut vuodesta 1995 alkaen toiminut ravintola. Kuvassa ravintolan sisäänkäynti 2000-luvun alussa. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Helsingin Taidehallin arkkitehtuuri on kestänyt hyvin aikaa. Sen peruslähtökohdat toimivat edelleen. Näyttelytiloja on pyritty muokkaamaan sopivaksi kulloisenkin aikakauden taiteen esittämiselle. Nykyinen Taidehalli on 1960-luvun "valkoisen kuution" ideaalia noudattava ajanmukainen ja nykyaikaistettu näyttelytila. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Taidehallin historian ensimmäinen kattava peruskorjaus aloitettiin toukokuussa 2008. Se kesti 15 kuukautta ja valmistui kesällä 2009. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Taidehallin alle louhittiin kaksi maanalaista kerrosta, joihin uusi talotekniikka, hissin koneisto yms. sijoitettiin. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Remontissa kunnostettiin kaikki ikkunat ja ovet. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Keski- ja takasaliin asennettiin lattialämmitys. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Taidehallin toimisto oli sijoitettu entiseen Taidehallin talonmiehen asuntoon. Peruskorjauksessa toimistotilat uusittiin täysin. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Taidehalli sijaitsee kapealla tontilla aivan Eduskunnan kirjaston vieressä, mikä aiheutti peruskorjaukselle haasteita.
- Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Taidehallin katto uusittiin ja ilmastointijärjestelmät pyrittiin mahdollisuuksien mukaan piilottamaan. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Maalaussalin keskikohdan korkeus on noin 9 metriä. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Taidehallin aulan väritys palautettiin 1930-luvun värimaailmaan perusteellisen väritutkimuksen jälkeen. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Merkittävän saneeraustyön tuloksena Taidehallin talotekniikka uusittiin kokonaan ja näyttelyolosuhteet saatettiin nykyaikaisia tarpeita ja vaatimuksia vastaaviksi. - Kuvat: Patrick Rastenberger, Yehia Eweiss, Suomen Rakennustaiteen museon arkisto
Korjaukset ja uudistukset on tehty rakennuksen arkkitehtuuria ja historiaa kunnioittaen ja kuunnellen.
