Arktinen Hysteria | Taidehalli

Arktinen Hysteria21. elokuuta, 2009 - 4. lokakuuta, 2009

Suomalainen 2000-luvun taide näyttää edelleen kumpuavan eksoottisesta pohjoisesta hulluudesta, vaikka teoksissa hyödynnettäisiin uusinta tekniikkaa. Newyorkilainen nykytaidekeskus P.S.1:n johtaja Alanna Heiss kokosi yhdessä Marketta Seppälän kanssa suomalaisen kuvataiteen katselmuksen, jossa taiteilijoita yhdistävät jännittävät visiot ja psykedeeliset utopiat.

Arktinen hysteria on kiinnostavin suomalaisen nykytaiteen katselmus, joka nähtiin New Yorkissa 2008 ja Budapestissa 2009. Upeassa näyttelyssä arktista hysteriaa resonoi 16 taiteilijaa ja taiteilijaryhmää, joilta on Taidehallissa esillä myös uusia veistoksia, videoteoksia, maalauksia, valokuvia, installaatioita, ääniteoksia sekä dokumenttifilmi.

Taidehallin ulkoseinä peittyy Tea Mäkipään 20 metriä pitkään utopistiseen maisemakuvaan. Anni Rapinojan design-kengät ja -takit on toteutettu puunlehdistä. Pekka Jylhä tuo Taidehalliin teoksen, jossa jättikoinen, 5 metriä halkaisijaltaan oleva pallo roikkuu näyttelysalissa. Markus Copperin Kursk on uponnut ydinsukellusvene, jossa miehistö on jäänyt loukkuun valtavan tuhokoneiston sisälle. Jari Silomäen Sääpäiväkirja saa jatkoa.

Taiteilijaduo Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen esittävät Taidehallin Studiossa uuden, hulvattoman hauskan videoteoksen Unimaa.

Näyttely on ollut aikaisemmin esillä P.S.1 MoMA Contemporary Art Centerissä New Yorkissa ja Ludwig Museumissa Budapestissa. Taidehallin versiossa on mukana myös uusia teoksia.

Näyttelyn ovat koonneet Alanna Heiss (P.S.1 MoMA, New York) ja Marketta Seppälä (Näyttelyvaihtokeskus FRAME).

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Suomen Taiteilijaseuran ja FRAMEn kanssa.

Poimintoja näyttelystä

Arktinen hysteria/ Anni Rapinoja, Luonnon garderobi, 2005–2009
Anni Rapinojan tovereita ovat luonnon materiaalit, kuten kiiltopaju, puolukka, mustikka, suovilla ja järviruoko. Ensi silmäykseltä teokset näyttävät haute couture vaatteilta ja asusteilta. Lähempää tarkasteltuna voi havaita kuinka hauraita teokset ovat. Tämä muistuttaa meitä siitä, että olemme osa luontoa. Installaation lähtökohtana on luonnon kiertokulku, jonka myötä materiaalit muuttavat vähitellen väriään ja koostumustaan. Rapinoja antaa selkeän viestin: "Sen mitä teemme luonnolle, teemme itsellemme".
Arktinen hysteria/ Erkki Kureniemi
Taiteilija ja ydinfyysikko Erkki Kurenniemi on yksi varhaisen elektronisen ääni- ja mediataiteen pioneereista. 1960-luvulla hän suunnitteli digitaalisten ja elektronisten musiikki-instrumenttien sarjan, DIMIn.
Arktinen hysteria/ Ilkka Halso, Kitkajoki, 2004, sarjasta Luontomuseo
Ilkka Halson valokuvat kommentoivat luonnon ja ihmisen suhdetta. Luonto on Halson teoksissa muuttunut museoksi tai teatteriksi, jossa luonto on tarkkailun kohde ja sitä katsotaan kuin taideteosta. Restauraatio-sarjaa tehdessään Halso rakensi metsään telineet kuvaustilannetta varten. Luontomuseo-sarjan tietokoneen avulla luodut kuvat ovat kuin epätodellisia rakennussuunnitelmia, jotka eivät tule koskaan valmistumaan. Halso työstää kuviaan pitkään, sillä yhden kuvan valmistamiseen tietokoneella kuluu vähintään puolitoista kuukautta.
Arktinen hysteria/ Jari Silomäki, Sääpäiväkirja, 2001-
Teoksen Sääpäiväkirjani Jari Silomäki aloitti vuonna 2001 päättäen ottaa joka päivä yhden kuvan. Tällä hetkellä sarjassa on kolmisentuhatta työtä. Päiväkirjamaisten tekstien avustuksella kuvat kertovat kuinka jokaiseen hetkeen liittyy sekä henkilökohtaisia että kaikille yhteisiä tapahtumia. Koskaan ei tule toista samanlaista päivää. Samalla tavalla sää muuttuu jatkuvasti.
Arktinen hysteria/ Markus Copper, Kursk, 2004
Markus Copper rakentaa eläviä koneita muistuttavia installaatioita, jotka kertovat usein myös todellisista tapahtumista. Kursk perustuu yhdeksän vuotta sitten tapahtuneeseen venäläisen sukellusveneen uppoamiseen. Ulkopuolella pelastussukeltajat yrittävät epätoivoisesti päästä huipputeknologisen voimakoneen sisään.
Arktinen hysteria/ Mika Taanila, Futuro – Tulevaisuuden olotila, 1998.
Futuro – Tulevaisuuden olotila kertoo avaruusajan utopiasta: Futuro-talosta. Futuro on arkkitehti Matti Suurosen vuonna 1968 suunnittelema sarjavalmisteinen ja siirreltävä muovitalo. Tätä avaruusajan ”asumiskonetta” valmistettiin useita kappaleita, joista suuri osa vietiin ulkomaille. Ajatukseni oli, että helikopteri voisi kuljettaa Futuro-lomakodin ja sen asukkaat tänään Sveitsin Alpeille, huomenna Lappiin ja ylihuomenna Dombain vuoristoon.
Arktinen hysteria/ Pekka Jylhä, Syntipukki, 2005
Pekka Jylhän Syntipukki-teoksessa musta säkki on kuin suuri syyllisyyden taakka, jonka edessä vuohi kääntää päänsä. Jylhän teokset näyttävät ensin hyvin yksinkertaisilta, mutta niihin on piilotettu erilaisia merkityksiä. Eläinten avulla hän pystyy tiivistämään teoksiinsa suuria kysymyksiä elämästä ja olemassaolosta.
Arktinen hysteria/ Pink Twins, Appetite for Construction, 2008
Veljeksistä Juha ja Vesa Vehviläinen muodostuva Pink Twins määrittelee itsensä bändiksi, tietokonemuusikoiksi ja kuvataiteilijoiksi. Pink Twinsin tuottama musiikki- ja videomateriaali tutkii laajasti äänen ja kuvan tuottamisen rajoja. Videoteoksen Appetite for Construction esikuvina on modernistinen maalaustaide, konstruktivismi, abstrakti ekspressionismi ja elektroakustinen musiikki.
Arktinen hysteria/ Reijo Kela, 365 päivää, 2006
Tanssitaiteilija Reijo Kela on taltioinut 365 päivää -teokseen yhden vuoden mittaisen ajanjakson. Hän on kuvannut vuoden jokaisena päivänä lyhyen otoksen, jossa hän liikkuu näytön poikki tanssien, juosten, hiihtäen, hyppien ja ryömien. Teos kertoo myös arkipäivän myötä- ja vastoinkäymisistä. Kyseisen vuoden aikana Kela sairastui vakavasti ja oli pitkän ajan kykenemätön liikkumaan.
Arktinen hysteria/ Salla Tykkä, Power, 1999
Salla Tykkä kyseenalaistaa perinteiset sukupuoliroolit. Power-teos kuvaa sukupuolten välistä valtataistelua, jossa roolit alistetun ja alistajan välillä vaihtuvat jatkuvasti. Yhteys nyrkkeilyelokuviin on selkeä. Musiikki on lainattu Rocky-elokuvasta. Nuori nainen suojaa paljasta ylävartaloaan suurikokoisen miehen ammattimaisilta iskuilta. Nyrkkeilyottelu päättyy kuitenkin ilman voittajaa.
Arktinen hysteria/ Huutajat, 2003, Mika Ronkaisen dokumenttielokuva
HUUTAJAT (perustettu 1987 Oulussa) on nimensä mukainen kuoro. Kuoron musiikki ei ole säveltaidetta. 20–40 asiallisesti pukeutunutta miestä saapuu esiintymislavalle puolisotilaalliseen tapaan, huutaa, mylvii ja joskus kuiskaakin katkelmia kansallislauluista, lastenloruista tai kansainvälisistä sopimuksista. Lopputuloksena on joskus tarkka kuva, joskus ilkeä karikatyyri arkipäivän kurista tai herrakerhoista, pakotetusta yhteisöllisyydestä tai spontaaneista tunteenpurkauksista. Petri Sirviö on kuoron perustaja, säveltäjä ja johtaja.
Arktinen hysteria/ Stiina Saaristo, Juhlat-festen, 2006
Stiina Saaristo käyttää itseään, kokemuksiaan ja tunteitaan taiteensa lähtökohtana. Aiheet koskettavat katsojaa kuitenkin myös yleisellä tasolla. Teoksissaan hän käsittelee yhteiskunnassa vallitsevia arvo- ja kauneuskäsityksiä. Saaristo kyseenalaistaa perinteiset sukupuoliroolit ja valta-asetelmat mustan huumorin keinoin.
Arktinen hysteria/ Tea Mäkipää, World of Plenty, 2008
Runsauden maailma kuvaa luontoa sellaisena kuin ihminen toivoo sen käyttäytyvän: loputtoman anteliaana, uhrautuvaisena, jännittävänä ja kaikki ihmisen tarpeet täyttävänä. Kuvassa avautuu loputtomasti tutkimattomia maisemia, kiinnostavia eläin- ja kasvilajeja, eikä ihmisen toiminnasta jää pysyvää jälkeä.
Arktinen hysteria/ Veli Granö, Tähteläiset, 2003
Tähteläiset vie katsojan kosmiseen ”toiseen” maailmaan. Se on tarina Helsingissä asuvasta pariskunnasta Anne Pajuluomasta ja Jarmo Yläsestä eli maapallolla elävistä ”tähteläisistä”. Filmi koostuu näytellyistä ja lavastetuista kohtauksista. Teos tarkastelee empatian kautta menetyksen keskellä elävää pariskuntaa.